Luukku 6

Onnea rakas Suomi!

Olen niin ylpeä, että saan seistä rinnallasi tänä päivänä, niin kuin aikoinaan omat iso- ja isoisovanhempanikin tekivät taistellessaan itsenäisyytesi puolesta. Tiedän, että elämme nyt vaikeita aikoja maailmamme poliittisten hankaluuksien vuoksi. Onneksi olet silti jaksanut niin sisukkaasti kannatella horjuttamatonta mainettasi ja pidät huolen siitä, että olisit kaikilla mittareilla aina maailman paras. Siinä missä loistat maailmalla hulluna saunomismaana, olet merkittävä tekijä myös urheilun ja kulttuurin saralla. Saat röyhistellä rintaasi, kun monet musiikin tekijät valtaavat markkinoita myrskyn lailla ja onhan meillä kansallisperintönä myös eräs yksi maailman hienoimmista runolauluteoksista, Kalevala.

Näin nuoresta iästäni huolimatta olen sinun ansiostasi saanut jo nyt saavuttaa mitä hienoimpia asioita. Olen saanut kehittyä ammatillisesti ja luoda menestyksekästä uraa. Tarjoat aina puhdasta ruokaa ja vettä ja saan luoda perheelleni turvallisen ja rakastavan kodin. Luonto ja sen tarjoamat maisemat ovat ensiluokkaisia, joista moni ulkomaalainen saa vain uneksia. Minun sen sijaan ei tarvitse kuin astua takapihalleni ja maanpäällinen taivas on silmieni edessä.

Valitettavasti kaikki eivät saa olla näin onnekkaita vaan jatkuva taistelu omista oikeuksista ja asemasta, sekä jopa kaikille kuuluvista perusoikeuksista, ovat joillekin lähes arkipäivää. Siksi meillä kaikilla on velvollisuus huolehtia siitä, että jokainen ihminen saisi sinulta kaikista vaikeuksista huolimatta aina turvaa, vapautta ja rauhaa, jota me kaikki suomalaiset sisukkuudellamme olemme ansainneet. Minä lupaan omalla panoksellani huolehtia siitä, että maamme olisi aina puhdas, turvallinen, suvaitsevainen ja tasa-arvoinen paikka asua ja elää.

Mutta nyt on aika pukea päälle säihkettä ja kimallusta ja nostaa malja upealle satavuotis-juhlavuodellesi! Olkoot seuraavatkin sata vuotta yhtä menestyksekkäitä ja antoisia.

Kippis!

Teksti: Nitta Eerikäinen

Takaisin Kalewaisen etusivulle