Vaka vanha Väinämöinen,
treffailija aikamoinen.
Oli Förille, jokirannan varteen,
tärskyt sopinut itselleen.

Tapaisi hän siellä viimein
viehkeän Aino-tyttösen,
siskon Joukahaisen.
Hyvältä saaliilta netissä vaikutti,
vaalealta kaunottarelta näytti.

Mutt’ kun saapui Aino paikalle
tahtoi hän pois, pakosalle,
otti heti askeleen takavasemmalle.

”Kuis pyyhkii, Ainoseni,
herkkumimmi, rakkauteni?”

”Kuules nyt, Väinämöinen,
lääppijä iänikuinen.

Eihän se sovi, ukko hyvä,
naavaparta päällekäyvä,
tuolla tavalla nyt himoita
nuorta naista viatonta!

Ethän sinä irstas kääkkä
edes luonnossa samalta näytä,
oli profiilissasi kuva täysin väärä!”

Oli siis sokkotreffit
pelkkää pettymystä,
ei huolinut Aino Väinämöistä.
Ei kelvannut tämä puolisoksi,
edes yhden yön jutuksi.