Naistenviikko
Kalevalan naiset
Aino, Kalevalan kaunehin, neidoista sorjin. Ovensa takana kosijoita riittää. Ainoana taakkana kantaa kauneuttaan.
Nimensäkin jo ainutlaatuisuudesta kertoo. Ei toista, joka niin intohimoisesti elämään suhtautuu.
Aino, tuo nuori sulotar, joka ilman aitoa rakkautta, ei näe elämässä valoa. Itsensä uhraa, ennemmin kuin onnettomana elää.
Kyllikki, saaren kaunis kukka, joka tanssiessaan kukoistaa.
Kalevalan kylillä saa Amorin nuolillaan leikkimään. Miehet yksi toisensa jälkeen Kyllikkiin lankeavat, vaan Lemminkäiselle sydämensä kuuluu.
Kyllikki, karismaattinen hurmaaja, iloinen persoona, onneton vaimo, joka onnen ansaitsee ja sitä myös tavoittelee.
Luonnotar, niin korea, ettei henkiolennoksi uskoisi.
Äidin vaistonsa vahvat. Poikansa Lemminkäinen, tärkeistä tärkein. Äidin rakkaus, rakkauksista vahvin.
Luonnotar, joka lapsensa nimesi omistautuneeksi rakkaudelle. Nyt poikansa suruja ja murheita taakkanaan kantaa. Tuskallisimpana syntinään ehdoton rakkaus.
Mielikki, Metsän emäntä, kiltti vaimo. Metsänjumala Tapion kanssa metsiä yhdessä hallitsevat, rinta rinnan.
Naavaturkkissaan ja heinäkengissään vaatii metsästäjiä imartelevasti puhumaan, mikäli saalista havittelevat kotiin vietäväksi.
Mielikki, jota monet yrittävät loitsuillansa taivutella. Hurmaavin loitsu korvillensa kehu. Metsänmiehen saaliin takaa, jos vain kauneutensa huomattu.
KUVAT: VENLA ANTTILA
TEKSTI: SAANA RANTALA
